Tuomo Kondie

Kuka minä olen?

Taustani

Synnyin Tampereella huhtikuussa 1993, josta muutimme Joensuuhun heti seuraavana vuonna. Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Joensuun Kanervalassa. Olen ollut aina kiinnostunut kielistä ja kulttuureista, ja lukio-aikaan vietin vaihtovuoden Ecuadorissa. Itä-Suomen yliopistossa opiskellessani taas vietin vuoden Kiinassa, ja maisterinopintoni veivät minut Liettuaan, Saksaan ja Ruotsiin.

Kiinnostus kieliä kohtaan vei minut opiskelemaan kielitiedettä. Alusta saakka opinnoissani korostui kiinnostus omaa kieltäni, karjalaa, ja sen yhteiskunnallista asemaa kohtaan. Siten suuntauduin lopulta sosiolingvistiikkaan ja erikoistuin vähemmistökielten yhteiskunnalliseen asemaan. Erityisesti minua kiinnostaa kielenelvytys – vähemmistökielet kaikkialla maailmassa ovat vaarassa kuolla valtakielien paineen ja assimilaatiopolitiikan vuoksi, mutta tuo kehitys ei ole vääjäämätöntä. Kielet eivät elä tyhjiössä yhteiskunnasta irrallaan, vaan niiden asema ja nykytilanne on aina poliittisen toiminnan tulosta, ja poliittisilla toimilla niitä voidaan myös elvyttää ja vahvistaa.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Olen varhaisteini-iästä alkaen ollut todella kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnasta, mutta varsinainen yhteiskunnallinen heräämiseni tapahtui 16-vuotiaana kun tajusin, miten huono asema karjalaisilla on ollut ja on yhä, niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Aloin kertomaan asiasta kaikille jotka vain jaksoivat kuunnella, kyllästyttäen ystäviäni pitäen illanistujaisissa monologeja karjalaisten syrjinnästä ja yhteiskunnan huonoista rakenteista.

Myöhemmin opin hieman tahdikkaammaksi saarnojeni kanssa, mutta palo asiaa kohtaan ei ole laantunut. Julkisessa keskustelussa karjalaisten suhteen ollaan edistytty valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta konkreettiset muutokset ovat olleet minimaalisia. Meillä karjalaisilla ei edelleenkään ole laillista asemaa kotimaassamme, eikä kieltämme vieläkään opeteta yhdessäkään koulussa Suomessa. Karjalaiset ovat yhä vailla tukea kielelleen ja kulttuurilleen. Vuosien mittaan olen ollut mukana hyvin monenlaisessa hankkeessa karjalaisten oikeuksien edistämiseksi. Viimeisimpänä sain olla muiden karjalaisnuorten mukana perustamassa Suomen ensimmäistä karjalaista nuorisojärjestöä, Karjalazet Nuoret Suomes – Karjalaiset Nuoret Šuomešša ry:tä, jota minulla oli myös ilo ja kunnia puheenjohtaa kolmen vuoden ajan.

Niin tärkeää ja rakasta kuin se minulle onkin, ei karjalaisaktivismi kuitenkaan ole jäänyt ainoaksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavakseni. Maailmanlaajuiset ja alati kiihtyvät ympäristökriisit huolestuttavat ja pelottavat monien muiden tavoin minuakin, ja olen toiminut aktiivisesti suomalaisen ympäristöliikkeen parissa. Puoluepoliittinen toiminta on myös tullut tutuksi, sillä olen ollut vuodesta 2015 vihreän liiton jäsen, ja toiminut puolueessa useissa eri tehtävissä.

Mitä muuta?

Elämä ei onneksi ole pelkkää työtä ja politiikkaa, niin mukavia ja kiinnostavia kuin ne asioina ovatkin. Tykkään pelata erilaisia lauta- ja videopelejä sekä yksin että porukalla, ja pelikirjaston lisäksi kokoan kodissani myös tavallista kirjastoa. Luen mielelläni niin kauno- kuin tietokirjallisuuttakin, ja lisäksi rakastan sanakirjoja. Kokoelmani helmi on Kotimaisten kielten keskuksen kuusiosainen Karjalan kielen sanakirja. Pidän myös kiipeilystä, linnuista, neulomisesta ja teatterista. Opettelen myös mielelläni uusia kieliä.