Tämä on kriittinen kirjoitus siitä, miten suomalaispuolueet kohtelevat karjalaisia. Käytän niin sanottua palautteenannon ”voileipämallia”, mikä tarkoittaa sitä, että otan nyt 200 vuotta sortoa, assimilaatiota, väkivaltaa ja kansanmurhaa, ja laitan sen kahden näennäisen positiivisen palasen väliin, jotta Suomen ylintä poliittista päätäntävaltaa käyttäville tahoille ei tulisi paha mieli.

Puhun kirjoituksessa useaan otteeseen kansanmurhasta. Viittaan sillä käsitteeseen “kulttuurinen kansanmurha”, jolla tarkoitetaan jonkin kansan kielen, kulttuurin, uskon ja perinteiden systemaattista hävitystä. Suomen harjoittama assimilaatiopolitiikka karjalaisia kohtaan on ollut systemaattista ja sen tietoisena tavoitteena on ollut karjalaisuuden monien puolien tuhoaminen, eli termin käyttö on perusteltua.

Keskityn tässä aika paljon vihreisiin ja vasemmistoliittoon, mutta se ei tarkoita, että nämä puolueet olisivat asian suhteen huonoimmat. Päinvastoin ne ovat aiheessa puolueista ylivoimaisesti parhaimmat, mikä kertookin aika surullista kieltä suomalaisen poliittisen kentän tilasta. SDP, kokoomus, keskusta ja kristillisdemokraatit ovat täysin välinpitämättömiä karjalaisten suhteen, RKP on puheenjohtajansa suulla vastustanut karjalaisten aseman parantamista, ja perussuomalaiset haluavat vaihtelevasti joko museoida karjalaiset joksikin suomalaisuuden nukkenäyttelyksi tai sitten toteuttaa etnisen puhdistuksen. Liike Nyt taas ei ole puolue, vaan [liitä tähän kohtaa sekavaa ja merkityksetöntä populistituubaa].

Passiivista punavihreyttä

Vihreät ja vasemmistoliitto tykkäävät sanoa, että vähemmistöjen oikeudet ovat niille tavattoman tärkeitä. Tämähän ei pidä paikkaansa, ainakaan karjalaisten osalta. Molemmissa puolueissa on yksittäisiä toimijoita, jotka kyllä ovat osaltaan aktiivisesti edistäneet karjalaisten oikeuksia, mutta heitä on vain kourallinen eivätkä he yksin koko puolueesta karjalaismyönteistä tee. Molemmat ovat myös ottaneet karjalaisten aseman parantamisen ohjelmiinsa lauseella tai kahdella, mutta käytännössä mitään asian eteen ei ole vielä tehty.

Samalla on todettava, että molempien puolueiden edustajilta olen kuullut aika loukkaavia ja vähätteleviä kommentteja karjalaisia kohtaan, ja saanut myös käydä väittelyä siitä, että tarvitsevatko karjalaiset nyt ihan oikeasti niin paljon niitä oikeuksia. Vähemmän kuin muiden puolueiden edustajien kanssa, mutta ihan riittävästi kuitenkin.

Vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen vaatii vähän muutakin, kuin että osaa ottaa sopivan vakavan ilmeen ja nyökytellä ymmärtävästi, kun joku Kondie tulee posottamaan siitä, miten akuutisti uhanalainen kieli ja kulttuuri olisi tärkeää pelastaa. Se vaatii ihan oikeita toimia, ja kun sekä vihreät että vasemmistoliitto istuvat hallituksessa, on niiden toimien aika nyt. Joten käännetäänpä siis katse hallitukseen.

Hapuilevaa hallitustyötä

Hallituksen edustajat ovat koko kauden nyt sanoneet kysyttäessä, että karjalaisten asemaa käsitellään hallituksen kielipoliittisessa ohjelmassa. Kielipoliittisen ohjelman työryhmän asettaminen vaati jo itsessään kaksi vuotta, mutta nyt se on luotu ja sen toimikaudeksi asetettu 1.3.2021 – 31.12.2021. Kokoonpanoltaan se on ihan asiallinen ja täynnä fiksuja ja päteviä asiantuntijoita. Työryhmän työskentelyä taas ohjaa kansalliskielistrategian ohjausryhmä, jossa on sitten niitä hallituspuolueiden edustajia ja jota puheenjohtaa itse oikeusministeri Anna-Maja ”Karelarensdödare” Henriksson.

Työryhmän toimikaudesta on nyt kulunut puolet, ja sinä aikana se on kokoustanut kaksi kertaa. Jos se jatkaa samaa tahtia, ehtii se kokoustaa vielä toiset kaksi kertaa ennen toimikautensa loppua. Tässä vaiheessa on pakko kysyä, että ihanko tosissanne meinasitte ratkaista kaikkien Suomen kieliryhmien kaikki ongelmat neljässä kokouksessa?

Kun Suomen tasavalta edeltäjineen on kohdistanut karjalaisiin pelkkää assimilaatiopolitiikkaa viimeiset 200 vuotta eikä mitään tukikäytäntöjä, laillista asemaa tai rahoitusmalleja ole olemassa, on tehtävää paljon. Elvytyksen tarpeista olen kirjoittanut enemmän täällä, täällä ja täällä. Miltä sitten näyttävät tällä hetkellä edellytykset sille, että merkityksellisiä ja relevantteja oikeasti saada aikaan?

Meillä on vallassa viiden puolueen hallitus. Niistä yksi vastustaa karjalaisten oikeuksia, kaksi on aiheesta täysin pihalla eikä se kiinnosta niitä, ja kaksi kannattaa puheiden tasolla mutta on käytännössä jättäytynyt passiivisiksi. Hallitukselta kesti kaksi vuotta asettaa asiaa pohtiva työryhmä, joka on nyt käyttänyt puolet toimikaudestaan ja kokoustanut kaksi kertaa. Minusta tämä ei näytä reitiltä merkittäviin, tehokkaisiin ja riittävän suuruisiin toimiin karjalaisten oikeuksien turvaamiseksi. Tarvitaan enemmän.

Nyt olisi vihreillä ja vasemmistoliitolla aika ja paikka toimia. Jos vähemmistöjen oikeudet oikeasti ovat teille tärkeitä, niin näyttäkää se nyt. Olkaa aktiivisia, tehkää aloitteita, pysykää tiukkana ja vaatikaa oikeasti merkittäviä toimija. Älkää ainoastaan kuunnelko karjalaisia ja alan asiantuntijoita, vaan oikeasti myös toimikaa oppimanne mukaan.

L’etat, ce n’est pas moi

Usein kun puhun tällaisia, saan kehotuksia ottaa yhteyttä siihen ja tähän tahoon ja lobata tätä ja tuota henkilöä. Mutta tämä ei nyt kyllä ole asia, jonka minä tai muut karjalaiset voisimme puolueiden puolesta ratkaista. Puolueilla on ministereitä, kansanedustajia, poliittisia suunnittelijoita, valtiosihteereitä, eduskunta-avustajia, ammattimaiset puoluekoneistot ja tuhansien aktiivien verkostot. Karjalaisilla ei ole ainoatakaan henkilöä, joka saisi palkkaa karjalaisten edunvalvonnasta. Meillä on joitakin ihmisiä, joilla on sekä jaksamista että osaamista vaikuttaa aktiivisesti poliittiseen päätöksentekoon, ja minä olen yksi heistä. Minulla on kuitenkin myös työni tehtävänä, muita luottamustoimia, ja jossain välissä pitäisi yrittää myös elää omaa elämääni. Minä en yksinkertaisesti kykene taluttamaan hallitusta joka käänteessä kädestä pitäen, jotta he lakkaisivat tuhoamasta karjalaisia.

Sitä paitsi sekä vihreät että vasemmistoliitto ovat kyllä tietoisia sekä näistä ongelmista että niiden ratkaisuista. Minä ja muut karjalaiset olemme puhuneet näistä teille vuosia, ja tarjoamme kyllä mielellämme tietoa edelleenkin, jos sitä pyydetään. Nyt on se hetki, kun otan poliittisista polkupyöristänne apupyörät irti. Kyllä te tämän osaatte, jos vain haluatte! Onhan se kuitenkin työtänne.

Yleensä karjalaisten sorrosta ja assimilaatiosta puhuttaessa on hankala osoittaa syyllisiä tai vastuuta, kun kyse on koko yhteiskunnan läpäisevistä rakenteellisista ongelmista. Tällä hetkellä vastuulliset ovat kuitenkin selvillä. Karjalaisten tilanteesta ja tulevaisuudesta ovat vastuussa Sanna Marin, Annika Saarikko, Maria Ohisalo, Li Andersson, Anna-Maja Henriksson ja ne loput 39 sosialidemokraattista, 30 keskustalaista, 19 vihreää, 15 vasemmistolaista ja 9 ruotsalaista kansanedustajaa. Heillä on hallintavastuu karjalaisia sortavasta järjestelmästä, tieto ongelmasta, kyky ja valta ratkaista se ja jopa kirjattu tavoite tehdä niin. Nämä ihmiset ovat kirjoittaneet itsensä tämän tarinan päärooliin ja saavat nyt itse päättää, ovatko sen sankareita vai roistoja.

Päätös on nyt heidän käsissään. Ja tuodaas nyt sitten sitä positiivilimppua pöytään!

Kansanmurhan positiiviset puolet

Hyvät vihreät ja vasemmistoliitto. Tiedän, että ihan aidosti koette, että vähemmistöjen oikeudet ovat teille tärkeitä, mutta toistaiseksi se ei ole näkynyt toiminnassanne. Jos puolue viestii välittävänsä asiasta, mutta todellisuudessa priorisoi aina joka tilanteessa muita asioita, ei se oikeasti ole välittämistä. Jos asia on tärkeä mutta vähemmän tärkeä kuin kaikki muut tärkeät asiat, joutuu ihan yhtä lailla sinne pakan pohjalle. Ottakaa aktiivisempi rooli karjalaisten oikeuksien edistämisessä.

Hyvät sosialidemokraatit ja keskusta. Karjalaisten oikeuksiin ei liity kiistanalaisia poliittisia kysymyksiä eikä niiden edistäminen tee lovea valtiontalouteen. Tässä olisi teille nyt helppoja hyvispisteitä tarjolla. Poimikaa ne ihmisoikeushedelmät, jotka matalalla roikkuvat.

Vänliga SFP. Jag vet ej varför ni, eller åtminstone er ordförande, är emot förbättringen av karelarnas rättigheter, men det finns inget att vinna på denna väg.  Ni vet själv hur viktigt det egna språket och den egna kulturen är för människor. Låt karelarna också ha dessa rättigheter.

Karjalaisten tulevaisuus on nyt tämän hallituksen käsissä, ja pelilauta on asetettu. Lopputulos on puolueiden käsissä. Toivon todella, että hallitus tekee tässä viisaita päätöksiä ja ottaa ensiaskeleet vuosisataisen sorron lakkauttamiseksi. Jos se lopulta päättääkin tehdä toisin, toivon ainakin, että kansanmurhamerkinnän ansioluetteloonsa napanneilla vihreiden ja vasemmiston kansanedustajilla on sitten edes tahdikkuutta olla enää puhumatta vähemmistöjen oikeuksien tärkeydestä.