Tuomo Kondie

Puaksuh kielen da kul’tuuran revitalizatsies paistes sanotah, što karjalazien pidäy iče omua kieldy nostua, gu niken toine ei sidä meijän puoles voi ruadua. Tämä on ihan tottu, a dielos on se toine, ylen tärgei puoli: zakonat, institutsiet da finansiiruičendu. Ilmai näittäh vaiku ylen vähäzeldi voimmo nimidä luadie meijän kielen da kul’tuuran puoles. Hyvis idejois jo olemmo bohatat da neroloi meijän rahvahas sežo löydyy, a emmo vai piäze nennii idejoi todevuttamah. Kielipolitiikka tulou tiele.

Kielipolitiikka pidäis sit muuttua. A tädä olemmo oppinuh tämän halličusperiodan aigan ruadua. Olemmo paissuh halličuspuolovehienke, ruadannuh nennis sežo sydämes, olemmo paissuh ministerstvoinke da kirjuttanuh lehtilöis da paissuh internetas, radivos da televizourasgi. I midä olemmo kaikel täl suannuh? Tyhjiä paginua da rikottui uskalmuksii.

Halličus on valmistelemas kielipoliittistu programmua. Sidä on ruattu ylen vähil resursoil da vähäl huomivol, da sen ruandah liittyvis probliemois voi tarkemmin lugie täs Suomen Kuvalehten kirjutukses. Programman olis pidänyh valmistua mulloi talvikuus. Sit sen aigua jatkettih tämän vuvven kevätkuun loppussah. Kevätkuu tuli da meni, a programmas eule kuulunuh nimidä.

Samal aigua karjalan kielen tilandeh on roinnuh vaiku pahembakse da pahembakse. Valdivo eule andannuh elvytystugie nenga kui Sipilän halličuksen aigah annettih, da uvvet rajuandat Ylen syväindölöih puututah sežo karjalankieliziin uudizih, kudamat ollah jo valmehekse ihan liijan pienimuodozet. Nämmis olen tarkemmin kirjuttanuh tiä.

Probliemu eule, gu puolovehet, piättäjät da virguniekat ei tiijettäis meijän tilandehes da probliemois. Hyö tiijetäh, heidy ei vaiku interesuiče. Ei hyö pahoi ristikanzoi olla, a heijän mieles on äijän tärgevimbiigi dieloloi kui karjalazien oigevukset. Hyö ei tahtota meijän puoles ruadua, hos se olisgi heijän vastus da vellallizus.

Meijän karjalazien pidäygi miun mieles hyväksyö se tozidielo, gu virguniekat da poliitikot ei ollah ni meijän dovariššat ni meijän liittolazet. Heil on omat prioritietat da karjalazien oigevukset ei ollah nennien joukos. Tahtonemmo suaha oigevuksii, pidäy meijän ezmäi suaha valdua meile ičele. Vaiku karjalazet vallankäyttäjät voijah karjalazet pellastua.

A kuibo suaha sidä valdua? Nu se tovessah eule kebjei ruado. Yksi taba on suaha meile oma edustuselin valdivon sydämes. Moine on jo ezimerkikse saamelazil da romaniloil, i moine pidäs suaha mittuzestah muvvos karjalazilegi. Tämä ei vie meijän probliemoi poista, a se avuais meile uksen. Valdivon politiikkah on ylen äijän kebjiembi vaikuttua valdivostruktuuroin sydämes kui nennien ulgopuolel.

I puolovehii maksau ielleh käyttiä vaikuttamizen brujannu. Ezimerkikse olis ylen hyvä dielo, gu konzutah suadas karjalaine deputuattu eduskundah. Puolovehel ei täs ole muga välii, tärgevin olis gu sie olis piättämäs vähimyölleh yksi deputuattu, kudai ellendäs karjalazien dielolois da tovessah tahtos ruadua nennien edeh. Nygöi mostu eule. Puolovehii pidäy vaiku duumaija ruadoinstrumentoinnu. Net ollah yksi hodu muijen joukos vaikuttua politiikkah, net ei olla tovellizii liittolazii meijän borčas omien oigevuksien puolis.

Valdu tulou äijis muodolois i eule vaiku yhty vastavustu sih, kuibo meijän karjalazien pidäs sidä ičelle suaha da ottua. A omua valdua myö tarvičemmo. Meijän oigevukset ollah prioritiettu vaiku meile ičele.

Myö karjalazet olemmo tirpajua rahvastu. Histouries olemme tirpannuh hos minjyttysty gor’ua da aiven ottanuh sen vastah. A nygöi on aigu iskie kulakal stolua da sanoa, gu emmo tahto tirpua enämbi. Tirpamizen aigu on mennyh. Nygöi on aigu borčuija. Borčuija meijän kielen, meijän kul’tuuran da meijän oigevuksien puoles da ottua meile se azemu, kudai meile tovessah kuuluis.